Vapaaehtoisena Nepalissa: tehtävänä tukea naisten yrittäjyyttä

Vuoden 2024 alkupuolella vietin kolme viikkoa Länsi-Nepalissa, lähellä Intian rajaa Naisten Pankin Skills donation -vapaaehtoisena.

Tavoitteena oli tutustua kahteen Naisten Pankin tukemaan hankkeeseen, joissa edistetään haavoittuvassa asemassa olevien naisten yrittäjyyttä ja voimaantumista. Tehtävänäni oli tukea projekteja omaa osaamistani ja kokemustani hyödyntäen.

Perunanviljelijöitä Dadeldhurassa. Kuvan ottanut Naisten Pankin yhteistyökumppanin työntekijä.

Valmistautuminen ja saapuminen

Huolellinen valmistautuminen antoi hyvät eväät matkalle. Ennen matkaa sain kattavan tietopaketin ja kävin läpi mm. digitaalisen turvakoulutuksen. Lisäksi matkan tavoitteita käytiin läpi sekä Suomessa että Nepalissa toimivien vastuuhenkilöiden kanssa.

Osallistujalle itselleen jää kuitenkin vastuulle suunnitella, mitä ja miten matkalla tavoitteisiin päästäisiin. Luvassa oli kolme viikkoa syvällistä asialle omistautumista.

Viimein koitti matkalle lähdön päivä! Kauas on pitkä matka, sanotaan ja se piti hyvinkin paikkansa. Lento suuntasi Kathmanduun Dohan kautta, ja itse kohteessakin välimatkat paikasta toiseen veivät hyvinkin aina kokonaisen päivän, vaikka kilometreissä matka ei olisi pitkä ollutkaan.

Olin käynyt Nepalissa aikaisemminkin – viimeksi vuoden 2015 maanjäristyksen jälkeen, jolloin 9000 ihmistä kuoli, yli puoli miljoona kotia tuhoutui ja sen tuhot vaikuttivat suoraan noin 8 miljoonan ihmisen elämään.

Järistyksen jälkiä ei enää onneksi näkynyt. Kathmandu on mielenkiintoinen kaupunki, jossa on paljon nähtävää ja koettavaa.

Erehdyttävää kauneutta

Ensimmäiset kylät sijaitsivat Nepalin länsirajan tuntumassa Himalajan kainalossa, lähellä Intian rajaa. Kuten monissa muissakin maissa, joissa korkeuserot ovat suuret, viljeltävää maata on saatu porrastamalla vuorten rinnettä.

Dadeldhurassa tutustuimme paikalliseen perunanviljelyprojektiin, jossa tavoitteena oli paikallisten naisten voimaannuttaminen viljelyprojektin ja siitä saatavien mahdollisten lisätulojen avulla.

Opin kuitenkin pian, että kauniista maisemista huolimatta naisten päivittäinen työ viljelmillä koostuu raskaasta kiipeämisestä usein vuorten laaksoissa sijaitsevista kodeista jalan rinteillä sijaitseville viljelmille. Talvella lämpötila laskee usein pakkasen puolelle.

Työ tehdään manuaalisesti ja sääolosuhteet vaihtelevat kuivuuskausista tulviin. Työpäivä sisältää myös ruokahuollosta, lapsista, appivanhemmista ja perheen eläimistä huolehtimisen.

Pitkiä välimatkoja

Miehet työskentelevät tyypillisesti Intiassa ja tulevat käymään kotona harvakseltaan – yleensä vain juhlapyhinä, eivätkä tuolloin osallistu yleensä perheen työtehtäviin.

Kuulemamme mukaan miesten työskentely Intiassa ei myöskään käytännössä näy välttämättä elintason kohoamisena kotikylässä – palkat hupenevat työskentelystä johtuviin lisäkuluihin matkojen ja asumisen sekä vähäisen vapaa-ajan kustannusten kattamiseen.

Porrastettuja viljelyalueita Himalajan syleilyssä. Kuvat Paula Makkonen

Myytävät tuotteet, kuten kaikki muukin painava, kannetaan paikalliseen tapaan selässä tai päänpäällä.

Raskaita kantamuksia. Kuvat Paula Makkonen

Yksi mieleenpainuvimmista tehtävistä olikin kartalla määrittää hankkeeseen osallistuvien yhteisöjen välimatkat lähimmälle tielle ja pohtia, kuinka tuotteet ylipäätään saataisiin markkinoille järkevään hintaan pilaantumatta.

Kylistä lähimmälle liikennöidylle tielle, jos se ei ole maanvyörymien tai monsuunin takia käyttökelvoton, saattaa olla jyrkkää rinnettä pitkin jopa useamman tunnin kävelymatka. Tiet saattavat olla jopa 6 kuukautta vuodesta yksinkertaisesti poikki.

Sosiaalinen kartta välimatkoineen yhteisöistä ’markkinaan’

Missä naisen paikka on?

Toinen kylistä sijaitsi Mahendranagarissa, joka ilmastollisesti poikkesi merkittävästi edellisestä kohteesta. Täällä oltiin tropiikissa, jossa edellisestä paikasta poiketen ruoasta ei ole pulaa.

Yhteistä molemmille paikoille on kuitenkin halpojen intialaisten hyödykkeiden vyöryminen rajan yli siten, ettei paikallisesti tuotetuille tuotteille ole juuri kysyntää kalliimpien tuotantokustannusten takia.

Projektin myötä perustettu välipalamyymälä. Kuva: Paula Makkonen

Täällä painopisteenä oli omien mikroyritysten perustaminen, esimerkkinä välipalatuotteet. Vaikka oletettavat lisätulot voisivat lisätä koko ruokakunnan hyvinvointia, suurimmaksi haasteeksi naisten yrittäjyydelle osoittautuivat perheen ja yleensä aviomiehen, isän tai appivanhempien tuen puute.

Yrittäjyyteen käytettävä aika olisi poissa perheen tarpeiden tyydyttämiseen käytettävästä ajasta. Kotipiiristä ei juuri ole lähtemistä ilman perheen tukea.

Haasteita muodostuu myös monitahoisista kulttuurisista tekijöistä, joilla on suuri merkitys käytännön elämään ja käytänteisiin. Vaikka kasteja ei enää virallisesti tunnustettaisikaan, käytännössä niiden merkitys on kuitenkin edelleen suuri: keneltä ruokaa voi ostaa, milloin sitä voi myydä tai keneltä raaka-aineita hankkia.

Projekteista saatava konkreettinen hyöty

Tavatessamme paikallisia naisia saimme osaksemme paitsi lämmintä paikallista vieraanvaraisuutta, mutta hyvää ja rakentavaa keskustelua siitä, mitä he ovat saaneet Naisten Pankin hankkeesta.

Työmme sisältää myös ryhmätapaamisia, joissa yhdessä keskustellaan perheväkivallasta, terveydenhuollosta ja muista henkistä ja fyysistä hyvinvointia edistävistä teemoista.

Projektin kautta naiset saivat myös konkreettisia eväitä lisätulojen hankkimiseen vuohien, kananpoikien ja erilaisten tarvikkeiden kautta, joilla aloittaa toiminta.

Erityisesti mieleeni jäi naisten elämänmyönteisyys ja yhteisöllinen välittäminen. Haasteista huolimatta naiset tukevat toisiaan pienissä yhteisöissään, joissa he toimivat perheidensä pääasiallisina elättäjinä.

Matka oli silmiä avaava. Naisten Pankki tukee hankkeita, joilla edistetään naisten voimaantumista ja kyvykkyyttä vaikuttaa paitsi naisten omaan elämään, niin vielä suuremmassa määrin heidän tyttäriensä tulevaisuuteen.

Teksti: Paula Makkonen, Naisten Pankin Skills donation vapaaehtoinen

Lue lisää Skills donation -ohjelmasta >>