Naisten Pankin uusi luotsi Reetta Meriläinen on ikihippi, jota ohjaavat sydän ja järki
Toimittaja Reetta Meriläinen varttui evakkoperheessä 1950-luvulla. Ympärillä ei ollut paljon tavaraa. Vaikka kodin arvoja ei tuputettu, arvomaailmasta tarttui mukaan paljon. Muuan ajatus on kulkenut mukana koko ajan: kukaan ei ole niin köyhä, ettei voisi toisia auttaa.
”Isä ja äiti sanoivat aina, että eiköhän me jotain keksitä. Pohjana oli kristillinen arvomaailma. Se oli elämäntapa”, kertoo Meriläinen, joka keskiviikkoiltana nimettiin Naisten Pankin ohjausryhmän puheenjohtajaksi.
”Olen aina ollut kiinnostunut maailmasta ja eri kulttuureista. Tuttua varmaan kaikille, jotka ovat lukeneet paljon.”
Vaimo, äiti, mummo, päätoimittaja
Reetta Meriläisen innostus kehitysmaa-asioihin syntyi varhain. Keskikoululaisena hän keräsi varoja Lähetysseuralle. Lukiossa Meriläinen innostui Suomen historian ensimmäisestä taksvärkkikeräyksestä. Hänestä tuli koulun keräyksen puheenjohtaja.
”Olen ikihippi ja ikuinen optimisti. Mutta olen myös realisti, joka ajattelee konkreettista toimeenpanoa.”
Ikihipistä tuli vaimo, kolmen pojan äiti, kolmen lapsenlapsen isoäiti ja Helsingin Sanomien päätoimittaja. Kehitysmaa-asiat jäivät syrjään joksikin aikaa.
Nyt, Naisten Pankin uutena luotsina, innostus pulppuaa taas.
Viime vuosina Meriläinen on nähnyt Naisten Pankin onnistumisia paikan päällä Perussa ja Kambodzhassa. Ja kaksi kuukautta sitten Sierra Leonessa ja Liberiassa.
Toimittajat juuttuneet eiliseen
Reetta Meriläinen toivoo, että media raportoisi kehitysyhteistyöstä nykyistä enemmän. Kyse on suurista rahoista, eivätkä isot rahat saa olla ilman valvontaa.
”Kehitysmaajournalismissa on laadullisia ongelmia. Toimittajien ajatukset ovat usein 1960- ja 1970-luvuilla. Kritiikin pitää kohdistua ajankohtaisiin ja relevantteihin aiheisiin. Kaipaan tutkimusta siitä, tuleeko tulosta.”
”Olisi kiva lukea enemmän edistyksestä. Paraneeko toimeentulo, nouseeko koulutustaso, kehittyykö tyttöjen asema ja onko kehitysmaiden ihmisillä aiempaa enemmän mahdollisuuksia? Voivatko he vaikuttaa omaan toimeentuloonsa, vai ovatko he köyhyysputkessa”, Meriläinen kysyy.
Samalla hän painottaa, että virheitä on tehty – mutta on tehty myös oikein. Kyse ei ole mustavalkoisesta asiasta.
Luja usko Naisten Pankin asiaan
Naisten Pankki perustettiin vuonna 2007. Jo vuoden kuluttua Meriläinen oli remmissä ohjausryhmän jäsenenä. Samaan aikaan hän työskenteli Helsingin Sanomissa, jonka kanssa Naisten Pankilla oli iso yhteistyösopimus. Ohjausryhmässä hujahti viisi vuotta – maksimimäärä. Nyt, vuoden tauon jälkeen, on aika paluulle.
”Hyvinvoivien ihmisten tulee auttaa. Ajatukset on hyvä yhdistää. Turha aina ajatella, että joku muu hoitaa ja tekee. Keskeistä on, että uskon Naisten Pankin ideaan ja tapaan toimia. Se on tarpeeksi konkreettinen ja läpinäkyvä.”
Kaikkein tärkeintä on, että mukanaolijoilla on mukavaa. Se on välttämätöntä vapaaehtoistyössä. Joensuulaisen aluesolun kummina innostuksen hedelmät ovat Meriläiselle tuttuja.
”Siellä on valtavan fiksuja ideoita. Naiset ovat tehneet koruja, järjestäneet toivelauluiltoja sekä käsilaukku- ja huivikirppiksiä. Joensuu on malliesimerkki siitä, miten voidaan toimia rohkeasti.”
Meriläinen painottaa, että aluesolujen toiminnan pitää lähteä ruohonjuuritasolta – jokaisen omalla paikkakunnalla. Ja verkosto voi laajeta, ilman paineita.
”Jokainen antaa sen verran aikaa, kun pystyy. Voi kasvattaa jälkipolvea tai pilkkoa vastuita – ettei ketään rupea hirvittämään. Hyvät ideat ovat aina tarpeen.”
Bisnesmallia, mutta soveltaen
Reetta Meriläisen luotsaama Naisten Pankki menee yhdessä Kirkon Ulkomaanavun kanssa sinne, missä auttajia on vähän. Ja sinne, missä naisten asema on tukalin.
Seitsenvuotias, esikouluikäisestä ekaluokkalaiseksi muuttunut Naisten Pankki miettii Suomessakin tutun osuuskuntamallin laajentamista kehitysmaihin. Apu yksittäiselle naiselle johtaa usein laajempaan hyvän ketjuun.
”Olen huomannut, että nopeat naiset hyödyntävät vauhdilla mahdollisuuksia. Eräs hääpukuompelija palkkasi lisää apulaisia, kun kauppa kävi ja laajentaminen kävi mahdolliseksi. Osuuskunta voisi auttaa kuljetuksissa – toreille ja kauppoihin. Tarvitaan autoja, traktoreita ja suunnittelua.”
Meriläinen ei silti veisi länsimaista bisnesmallia sellaisenaan vaikkapa Liberiaan. Taustalla voi olla sama perusajatus, mutta liiketoiminnan kehittäminen kehitysmaissa vaatii soveltamista.
”Naisten Pankin ammattimaisuus tarkoittaa sitä, että kouluttaminen ja ohjaaminen ovat kunnossa. Erityisesti alkuvaiheessa tarvitaan neuvontaa. Ihan samalla tavalla, kun Suomessa oli sotien jälkeen koti- ja maatalousneuvojia.”
Eikä Naisten Pankki kuulu vain naisille. Kehitysmaissa tulokset jakautuvat myös muille perheenjäsenille ja yhteisöille – myös miehille. Suomestakin on löytynyt mukaan miehiä, jotka jakavat samat arvot. He ovat hyväksyneet, että meno on naisten tahdittamaa.
Ritva Ohmeroluoman seuraajaksi valittu Meriläinen paljastaa ohjenuoransa:
”Aina pitää olla sydän mukana. Se pitää liian järjen ja hulluuden aisoissa.”
Teksti: Eeva Suhonen 19.3.2014
Kuva: Antti Reenpää