Meistä tulee bisnesnaisia, kuvakertomus Kongosta

Esther Shukuda Kuhima, 17:
”En ole voinut opiskella aiemmin. Yläkouluni keskeytyi, sillä 13-lapsinen perheemme on tosi köyhä. Olen ollut vain kotona, joten koulutukseen pääsy oli tärkeää. Nyt tiedän, että haluan yrittäjäksi. Mehubisnes voisi olla kannattavaa, mutta minun pitää vielä pohtia, mikä todella on oma alani. Käyttäisin palkkatuloni perheeni hyväksi. On harmi, ettei naisilla ole yrittäjänä yhtä hyviä mahdollisuuksia kuin miehillä. Miehiä arvostetaan Kongossa enemmän.”

Brigitte Nzigire Lwaisa, 17:
”Minulla on kymmenen veljeä ja kaksi siskoa. Meidät on sijoitettu useisiin eri perheisiin, koska vanhempamme ovat kuolleet. Itse olen esikoinen, ja suurin unelmani on, että voisin auttaa sisaruksiani. Unelmani toteutuu vain rahan avulla. Onneksi pääsin ammattikoulutukseen. Haluan ryhtyä yrittäjäksi ja myydä elintarvikkeita. Alkupääoma ratkaisee, kuinka yritykseni lähtee pyörimään. Tavoitteeni on kerätä alkupääoma vähitellen. Jos menestyn yrittäjänä, tiedän mitä teen rahoillani. Maksan koulutuksen kaikille pikkuveljilleni.”

Zilpa Riziki, 20:
”Yläkouluni jäi kesken, ja se harmitti. Olen miettinyt, miten ihanalta tuntuisi, jos en olisi kenestäkään riippuvainen. Haluankin tulla itsenäiseksi, oman yrityksen omistajaksi. Juomateollisuus kiinnostaa kovasti. Myisin vain vähän Fantaa ja Cokista. Päätuotteeni olisi oma ananasmehu, jota markkinoisin tehokkaasti. Myyntivalttini on, että mehuni on paikallisesti tuotettu. Naisyrittäjällä on muuan etu, moni asiakas nimittäin ostaa mieluummin naiselta kuin mieheltä. Tätä asiaa aion hyödyntää. Ajattelen niin, että yrittäjänä pystyn tekemään kaiken minkä mieskin.”

Mireille Niumba Bushole, 20:
”Perheeseeni kuuluvat vanhemmat ja seitsemän lasta. Perheeni on köyhä, mutta silti olen lapsesta asti unelmoinut, että voisin olla menestyvä yrittäjä. Haluan jalostaa yrityksessäni hedelmiä mango- ja ananasmehuksi. Aion opetella myös, miten maito jalostetaan juustoksi. Se olisi kannattava bisnes. Nainen voi ryhtyä yrittäjäksi siinä kuin mies. Tasa-arvo on sitä, että minä voisin olla mekaanikko ja mies toimistotyöntekijä – eikä siinä olisi mitään ihmeellistä.”

Evelyne Buhoro Mihimba, 24:
”Minulla on ikävä tunne, etten ole hyödyllinen perheelleni. Öisin saatan valvoa ja miettiä, kuinka saavuttaisin jotain tärkeää ja voisin siten auttaa vanhempiani ja kymmentä sisarustani. Turhautunut oloni johtuu varmaan siitä, etten ole tehnyt yläkoulun jälkeen muuta kuin käynyt kirkossa. Mutta nyt kun pääsin koulutukseen, tiedän mitä haluan – bisnesnaiseksi. En tyydy pieneen alaan. Haluan perustaa kannattavan yrityksen. Voisin ryhtyä tuottamaan olutpanimoille viljaa. Koska olen nainen, joudun ponnistelemaan tavoitteeni eteen paljon. Naisten oikeuksia ei Kongossa kunnioiteta. Naisen pitää olla paljon taitavampi kuin mies, jotta hän saa työpaikan.”

Madeleine Nyembo, 25:
”Haluaisin perustaa ruokakaupan. Myymälässäni olisi vain paikallisia tuotteita – siinä kauppani erikoisuus ja myyntivaltti. Yritykseni avulla voisin olla hyödyksi sisaruksilleni. Perheessämme on seitsemän lasta ja isä. Äitimme on kuollut. Periaatteessa mies ja nainen voivat tehdä samaa työtä ja menestyä yhtä hyvin, mautta käytännössä naisella on rajoituksensa. Mies voi tehdä työtä myöhään, mutta naisen pitää turvallisuussyistä olla kotona viimeistään kuudelta, ennen pimeää. Tasa-arvon pitäisi kuitenkin olla sitä, että nainen ja mies voivat työskennellä samalla tavalla.”

Edith Mapenzi Kizito, 21:
”Unelmoin siitä, että minusta tulisi yhteisössäni merkittävä ihminen. Että minulla olisi jokin arvo ja tehtävä, joka olisi tarkoitettu juuri minua varten. Perheeseeni kuuluu äiti ja yksitoista lasta. Isä on kuollut. Jouduin keskeyttämään yläkoulun, mutta ehkä uusi koulutus auttaa minua saavuttamaan hyvän aseman. Todennäköisesti ryhdyn tuottamaan mehuja. Olen todella kiinnostunut yritysmaailmasta ja oppinut jo paljon. Markkinointi on tärkeää, ja tuotteen pitää olla hyvä. Työn kautta olisin myös tasa-arvoisempi. Tasa-arvo on sitä, että nainen voi ansaita enemmän rahaa kuin mies.”

Fatu Eyenga, 35:
”Olen aina tuntenut itseni hauraaksi. Haluaisin vapaaksi tuosta tunteesta, saada tilalle vahvuutta ja tasapainoa. Kävin yläkoulua vuoden, mutta sen jälkeen olen ollut kirkossa työssä. Yrityskoulutuksen avulla aion muuttaa elämäni. Olen aina halunnut myyjäksi. Aion hankkia koneen, jolla jauhan maissista jauhoa. Siitä tulee tuottava bisnes, jos saan hankittua hyvän myllyn ja generaattorin. Yrittäminen vaatii ennen kaikkea älyä. Siksi mahdollisuudet menestyä ovat periaatteessa samat miehille ja naisille. Tosin Kongossa näin ei ole. Virastojen työpaikoista 30 prosenttia pitäisi sääntöjen mukaan antaa naisille, mutta todellisuudessa luku on paljon pienempi.”