Eläkkeelle jäävä piispa Irja Askola: ”Hyvän tekeminen kannattaa aina”

Tässä iässä ei tarvitse enää lahjaksi kukkamaljakoita tai tauluja, pohti Helsingin piispa Irja Askola, kun eläkkeelle jääminen alkoi lähestyä. Siitä syntyi ajatus järjestää merkkipäiväkeräys Naisten Pankin hyväksi. Askola on ollut Kirkon Ulkomaanavun Naisten Pankin osakkaana aivan alusta, vuodesta 2007 asti.

– Naisten Pankissa viehättää erityisesti, että se tähtää hyvin laadukkaaseen kehitysyhteistyöhön ja Naisten Pankin puuhanaiset ovat niin sitoutuneita vapaaehtoistyöhönsä. Oli luonteva valinta ohjata merkkipäivälahjoitukset Naisten Pankille, Askola sanoo.

Askolan halu auttaa kaikista heikoimmassa asemassa olevia heräsi jo 1960-luvulla, kun uutiskuvat Biafran sodasta ja nälänhädästä levisivät Suomeen.

– Olin koululainen, kun näin ensimmäisen kerran uutiskuvia luurankomaisista lapsista, joiden vatsat pömpöttivät nälän takia. Saan vieläkin väristyksiä, kun muistan ne kuvat. Koulussa teimme Biafra-nukkeja ja myimme niitä varoja kerätäksemme.

Askola uskoo, että 1800-luvun puolivälin nälkävuosien vuoksi suomalaistenkin on vielä helppo samaistua nälkää näkevien ihmisten hätään.

– Meillä on kuoltu nälkään kylmyyden vuoksi, Afrikassa kuivuuden vuoksi. Meillä luulisi olevan halua ja kykyä auttaa oman maamme lähihistoriassa olevien nälkäkokemusten myötä.

Askolan mukaan hyvän tekeminen ja oikeudenmukaisuuden edistäminen ovat ihmisyyden keskeisiä piirteitä. Piispan oma halu auttaa kumpuaa luonnollisesti myös kristinuskosta.

– Hyvän tekeminen kannattaa aina, sillä se tekee hyvää myös ihmiselle itselleen. Kristittynä oleminen on sitä, että jakaa omastaan heille, jotka tarvitsevat.

Piispana Irja Askola on puolustanut vähemmistöjen oikeuksia. Hän on julkisesti toivonut kirkon voivan vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja avioliittoon ja vaatinut hallitukselta inhimillisempää turvapaikkapolitiikkaa.

Askolan mielestä kirkon on aiemmin ollut helppo olla samaa mieltä päättäjien kanssa. Hyvinvointiyhteiskuntaa rakennettaessa kirkon arvot ja yhteiskunnalliset tavoitteet muun muassa kaikille kuuluvasta koulutuksesta, kouluruokailusta ja terveydenhuollosta ovat olleet samansuuntaisia.

– Nyt kristityt ja kirkot ovat uudenlaisessa tilanteessa, jossa joudutaan opettelemaan kriittisempää vuoropuhelua valtiovallan kanssa, Askola sanoo.

– Mielestäni kirkkojen pitäisi haastaa poliitikkoja paljon vahvemmin esimerkiksi kehitysyhteistyömäärärahojen dramaattisesta leikkaamisesta. Samoin minusta meillä on yhteiskuntana varaa huomattavasti inhimillisempään pakolais- ja turvapaikkapolitiikkaan.

Esimerkiksi perheenyhdistämisen edellytykseksi asetetut tulorajat pitäisi Askolan mielestä tarkistaa. Monille Askolan kannanotot tai jo pelkästään se, että hän on Suomen ensimmäinen naispuolinen piispa, on ollut liikaa.

– Kiukkuisen, vihanvimmaisen puheen takana on usein ihmisen kokemus siitä, ettei häntä itseään ole kuultu eikä kukaan välitä hänestä. Vihapuheen lähettäjää ei pidä alkaa vihata, vaan pitää kiinnostua siitä, mitä asiaa hänellä oikeasti on.

Lokakuun viimeisenä päivänä Irja Askola saarnaa Helsingin Tuomiokirkossa lähtömessussaan. Sen jälkeen edessä on ainakin puolen vuoden sapattivapaa.

– Olen sopinut itseni kanssa, että suunnitelmani on, etten suunnittele mitään, Askola hymyilee.

Yksi asia on kuitenkin varma. Naisten Pankin osakkaana ja vapaaehtoisena Askola aikoo tulevaisuudessakin jatkaa.

Haastattelu ja teksti: Noora Jussila

Piispa Irja Askolan lähtöjuhlaa vietetään tiistaina 31.10. Lue lisää täältä.