SUUNNITELMAT
Tenneh Singben (oik.) suunnitelma on avata oma ompelimo, kunhan rahaa on kasassa tarpeeksi. Kuva: Jaana Hirsikangas
”Suunnitelmani on avata oma ompelimo”
Liberialainen Tenneh Singbe, 43, on Bensonvillen äitien kerhossa.
”Suunnitelmani on ansaita tarpeeksi rahaa, jotta voin avata oman ompelimon.”
”Parasta on oppiminen ja se, että voin auttaa perhettäni. Aiemmin meillä ei ollut pääsyä tällaisen tiedon äärelle, eikä mahdollisuutta kouluttautua ammattiin ja yrittäjyyden taitoihin”, hän kertoo.
Naisten Pankin tukemissa äitien kerhoissa eri puolilla Liberiaa naiset saavat lukutaito- ja ammattiopetusta.
Tennehillä ei ole autoa eikä polkupyörää, joten matka äitien kerhoon kävellen vie päivittäin puolitoista tuntia suuntaansa.
Myös arkiaskareisiin kuluu paljon aikaa, sillä hänen asuinalueeltaan puuttuvat sekä sähköt että juokseva vesi. Ruoanlaittoon tarvittava kana on kynittävä ja vihannekset haettava pellolta. Ruoka valmistetaan avotulella, pyykki pestään käsin ja vesi kannetaan kaivosta.
Tenneh Singbellä on aviomies ja viisi lasta. Äitien kerhossa Singbe on oppinut taitoja, jotka hyödyttävät koko perhettä. Hän on saanut myös tukea lasten kouluttamiseen. Kaikki lapset käyvätkin koulua.
Liberiaa ravistellut ebolaepidemia saatiin taltutettua 2015. Tunnelma maassa on palautunut normaaliksi. Mutta Liberian lähihistoria on synkkä ilman ebolaakin. Yhteensä 10 vuotta kestäneiden sisällissotien aikana kokonaiset ikäluokat jäivät ilman peruskoulutusta.
”Toivon, että äitien kerho voi jatkaa entiseen tapaan. Ja minä haluan elättää itseni ja perheeni omalla työlläni. Haluan tehdä elämässäni jotain hyvää.”
Susmita Shrestha muotoilee Sona Laxmi Shresthan kulmakarvat. Kuva: Ville Asikainen
”Olen ylpeä omasta kauneushoitolasta”
Nepalilainen Susmita Shrestha, 21, kävi Naisten Pankin tukeman kauneudenhoitoalan yrittäjän koulutuksen, toteutti suunnitelmansa ja perusti kotikyläänsä kauneushoitolan.
Nyt hän elättää itsensä leikkaamalla ja suoristamalla hiuksia, tekemällä kasvohoitoja, kulmien muotoiluja ja vahauksia. Nepalilaiseen tapaan hän tekee myös kotikäyntejä morsiamen luo ennen häitä.
”Olen onnellinen tässä työssä ja ylpeä siitä, että minulla on oma yritys”, Susmita Shrestha sanoo.
Elämä ei ole helppoa Bhardeaun kylässä, joka sijaitsee puolentoista tunnin ajomatkan päässä pääkaupungista Katmandusta. Kun Naisten Pankin tuella on koulutettu naisia, on kyläläisten elintaso selvästi noussut. Kun ennen lihaa oli varaa syödä kerran kuussa, nyt sitä syödään kolme kertaa viikossa. Maanviljely on monipuolistunut, vihanneksia riittää myyntiinkin. Lapset ovat koulussa.
Vuoden 2014 voimakas maanjäristys, jossa kuoli kolme kyläläistä, vaurioitti suurinta osaa kylän taloista. Susmita Shresthan koti, joka alakerrassa kauneushoitola ja sen yhteydessä oleva pieni kauppa ovat, ei onneksi vaurioitunut käyttökelvottomaksi.
”Työttömänä oleva mieheni ja koko perheeni tukivat päätöstäni perustaa yritys. Nyt unelmoin lisäkoulutuksesta ja suuremman kauneushoitolan avaamisesta.”
”Parasta on oppia, kuinka itse voimme auttaa itseämme. Ja kun me opimme, opetamme myös perheillemme ja muille kyläläisille”, guatemalalainen Juliana Macz sanoo. Kuva: Jaana Hirsikangas
”Olemme saaneet ihmisoikeudet naisina”
Guatemalalaisen Monte Criston kylän naisryhmän puheenjohtaja Juliana Macz on valittu tehtäväänsä lukutaitonsa vuoksi.
Lukutaito on kovassa arvossa, ja taidon omaavan ihmisen koetaan voivan pitää huolta muista.
”Naisten Pankin työ on ennen kaikkea antanut meille ihmisoikeudet naisina”, Juliana Macz sanoo. ”On mahtavaa, että saamme kehittyä ja mennä eteenpäin. Me myös teemme työtä, eivät vain miehet.”
Naiset valitsivat toimeentulokeinokseen yrittäjäryhmässä pähkinöiden viljelyn, sillä se on kannattavaa toimintaa, josta jää hyvä voitto.
Suunnitelma toimi. Yksi sato tuottaa keskimäärin 860 euroa. Kahdeksan kuukauden syklin aikana ehtii viljellä kaksi satoa eli reilussa vuodessa tuottoa tulee 1720 euroa.
Vaikka osa naisista on jo aiemmin viljellyt pähkinöitä, on lähestymistapa nyt koulutusten jälkeen toinen.
”On ollut todella arvokasta saada oppia. Aiemmin emme analysoineet kasvatusprosessia ja sen piileviä kuluja. Nyt vasta olemme oppineet, mikä todella on voittoa.”
Kylässä annetaan myös kahden viikon välein puolen päivän mittaisia koulutuksia naisten oikeuksista ja mahdollisuuksista osallistua päätöksentekoon yhteisöissään, toimeentulosta ja yrittäjyydestä maatalouden parissa sekä luku- ja laskutaito-oppia.
”Paitsi että olen oppinut, kuinka voin paremmin huolehtia lapsistani ja perheestäni, koulutusten myötä olemme oppineet oikeutemme! Aiemmin meidät jätettiin kaiken päätöksenteon ulkopuolelle. Nyt myös meillä on oikeudet!”
MINULLA ON #SUUNNITELMA -pääsivulle