Rose Tabo sai mahdollisuuden, joka muutti hänen elämänsä: “Työn kautta voin antaa takaisin myös yhteisölleni”

– Lapsena elämäni oli täynnä haasteita. Isäni kuoli, kun olin vain kolmevuotias, ja äitini kamppaili elättääkseen meidät, Rose Tabo, 36, kertoo.

Rose syntyi viisilapsisen perheen nuorimmaiseksi Pohjois-Kenian Turkanaan. Alue on Kenian köyhimpiä, mutta tunnettu rikkaasta paimentolaiskulttuuristaan, joka näkyy päälle päin värikkäissä vaatteissa sekä runsaissa helmikoruissa.

Perinteisesti elannon hankkiminen on miehen tehtävä, joten Rosen äidille puolison kuolema tiesi ongelmia. Hän oli lukutaidoton ja yksin lastensa kanssa.

Päivisin aurinko paahtaa lämpötilan Turkanassa lähelle 40:tä astetta. Kuva: Antti Yrjönen

Alueella sijaitsee Kalobeyein pakolaisleiri, jonne on vuosien ajan saapunut pakolaisia rajan yli Etelä-Sudanista sekä kauempaa. Kuvassa Kongon demokraattisesta tasavallasta saapuneet siskokset Azezino ja Akoko (sylissä) vuonna 2021. Kuva: Antti Yrjönen

Naisten Pankki toimii nyt alueella, sillä naisten mahdollisuudet ovat edelleen tiukassa. Mutta pienellä Rosella oli vielä pitkä tie edessään, ennen kuin hän törmäsi suomalaiseen toimijaan. Annetaan hänen itse kertoa matkastaan.

Rose Tabo: Minun tarinani

Isäni kuoltua muutin pian isosiskoni ja tämän miehensä luokse asumaan. Siskoni työskenteli kirkossa, ja sen ansiosta minulle tarjottiin mahdollisuus käydä koulua. Olin todella onnekas.

Kaikki muuttui, kun olin 14-vuotias. Siskoni sairastui keuhkokuumeeseen ja menehtyi. Muistan vieläkin tuon hetken selvästi – koulun loppukokeet olivat juuri tulossa, mutta en koskaan päässyt niihin.

Siskollani oli kaksi pientä tytärtä, joista minä ryhdyin huolehtimaan. Hänen miehensä ei sitä tehnyt.

Myös äitini muutti asumaan luoksemme, ja yhtäkkiä koin olevani vastuussa koko perheestä. Oli päiviä, jolloin emme syöneet mitään. Kerran äitini oli niin sairas, että pelkäsin hänen kuolevan.

Minun oli jätettävä koulu kesken ja alettava ansaita rahaa.

Rose aloitti työnteon 14-vuotiaana

Osasin laittaa hiuksia, joten sain töitä kampaajana ja pystyin maksamaan siskoni lasten koulunkäyntikulut. Sinnittelimme tuloillani ja tein vuosien ajan monenlaisia muitakin töitä. Pääsin jopa paikallisradioon juontajaksi vähäksi aikaa!

Kun olin 25-vuotias tapasin miehen, jonka kanssa menin naimisiin. Mutta hän jätti minut pian, kun olin raskaana.

Jatkoin kampaajan työtäni ja lopulta onnistuin maksamaan siskontyttärieni koulutuksen aina lukioon asti. Se oli minulle tärkeää. Olin päättänyt, että ensin koulutan heidät ja sitten vasta itseni, sillä he eivät olisi pärjänneet ilman, että minä ansaitsen elannon.

Toinen heistä sai valmistuttuaan töitä oikeudenkäyntiavustajana ja ryhtyi puolestaan tukemaan minua lapseni hoitamisessa. Vihdoin minä pystyin aloittamaan psykologian opinnot. Jouduin tosin keskeyttämään ne useita kertoja ansaitakseni rahaa.

Tapasin myös uuden miehen ja sain vielä kaksi lasta.

Lopulta seitsemän vuoden opiskelun jälkeen valmistuin vuonna 2022. Se oli yksi elämäni ylpeimmistä hetkistä. Vaikka en löytänyt töitä omalta alaltani, minulla oli ainakin koulutus.

Yrittäjyys avasi mahdollisuuden parempaan elämään

Olen aina rakastanut Turkanan kulttuuria ja taidetta. Kun kuulin Naisten Pankin luovien alojen yrittäjien koulutuksesta, hain mukaan. Se on avannut silmäni.

Tajusin, että minulla on taitoja, joita voisin hyödyntää. Minä maalaan tauluja ja olen taiteilija, mutta en ole osannut tehdä siitä ansiotyötä.

Oivalsin myös, että minun ei tarvitse tehdä kaikkea itse. Olen palkannut ihmisiä tekemään helmikoruja, kasvattamaan taimia ja valmistamaan vaatteita. Myyn kaikkia näitä tuotteita omassa kaupassani, Roxy Beauty Shopissa.

Minulla on nyt yhteensä kuusi työntekijää, joista kaksi tulevat pakolaisleiriltä. Itse olen kuin kameleontti, teen kaikkea!

Työni ei ole pelkkää liiketoimintaa. Se on myös tapani pitää elossa Turkanan kulttuuria. Kasvatamme esimerkiksi myymämme taimet kotoperäisten kasvien siemenistä ja vaatteet mukailevat perinneasuja.

Rose Tabolla on yllään perinteinen turkanalainen asu, joita hän myy kaupassaan.

Perinteiset käsityötaidot unohtuvat herkästi, kun markkinoille tulvii halvempia tuotteita.

Työ tuo toimeentulon ja ylläpitää kulttuuria

Nyt voin ostaa perheelleni riittävästi ruokaa ja maksaa lasteni koulutuksesta sekä terveydenhuollosta. Olen onnellinen, että voin huolehtia muista, koska olen kokenut niin vaikeita aikoja itse.

Tavoitteenani on kasvattaa yritystäni ja toivon siihen Naisten Pankin koulutukselta ideoita ja oppeja. Etenkin markkinointi on minulle vielä vaikeaa.

Työn kautta voin antaa takaisin myös yhteisölleni. Toivon, että voin kouluttaa muita taiteilijoita ja auttaa heitä. Tiedän, että jokainen ansaitsee mahdollisuuden.

Maailmassa, jossa modernisaatio uhkaa afrikkalaisia kulttuureita ja perinteitä, suhtaudun intohimoisesti Turkanan alueen kulttuurin säilyttämiseen.

Koska minä olen taiteilija ja yrittäjä.

Kirjoittanut: Eija Wallenius
Kuvat Rose Tabosta: Natalia Jidovanu

Sinua tarvitaan. Kaikki naiset eivät saa edes ensimmäistä mahdollisuutta työhön. Yksi mahdollisuus voi muuttaa kaiken.

Lahjoita naiselle ammatti >>