Martha Wanjiku haluaa tarjota lapsilleen mahdollisuuksia, joita hänellä ei ollut
Kun kenialainen Martha Wanjiku erosi miehestään, hän joutui aloittamaan täysin tyhjästä ja hankkimaan elantonsa keräämällä jätteitä. Nyt hän on osa naisten ryhmää, joka säästää, tukee toisiaan ja rakentaa parempaa tulevaisuutta.
Pujahdamme aaltopellistä kyhättyjen asuinrakennelmien väliin Nairobissa, Korogochon alueella. Eteen aukeaa kapea käytävä, joka vie syvemmälle sokkeloon. Asuinalueella on köyhää ja kodit on rakennettu tiiviisti pellistä, vanerista ja laudankappaleista.
Korogocho tarkoittaa vapaasti suomennettuna “ruuhkaa kylki kyljessä”, ja siltä se tuntuu.
Seuraan hämärässä valossa Kirkon Ulkomaanavun toimeentulotyön asiantuntijan Purity Malelin selkää ja määrätietoisia askelia. Betonilattia jalkojeni alla on kostea. Viemäriverkostona toimivat pienet urat käytävien reunoilla.
Naisten Pankilla on täällä hanke, jolla on kunnianhimoiset tavoitteet: tehostaa kierrätystä, luoda uusia työpaikkoja ja parantaa naisten tuloja ja tasa-arvoa.
Olemme tulleet tapaamaan lähellä sijaitsevalla Dandoran kaatopaikalla työskentelevää naista, jotta hän voi kertoa työn tuloksista ja merkityksestä. Ehdin miettiä, että miljoonakaupungin olosuhteet eivät voisi olla haastavammat, kun kohtaan hymyilevän naisen.
Martha Wanjiku katsoo suoraan silmiin ja toivottaa tervetulleeksi kotiinsa.
Martha Wanjiku seisoo kotinsa ovella Nairobin Korogochon alueella Keniassa. Kuva: Patrick Meinhardt
Martha Wanjiku: minun tarinani
Olen syntynyt Keski-Keniassa, Nyandaruassa. Kävin koulua 14-vuotiaaksi, minkä jälkeen perheelläni ei ollut enää varaa, että jatkan pidemmälle. Kun täytin 19 vuotta, muutin Nairobiin etsimään uusia mahdollisuuksia.
Täällä menin pian naimisiin ja olin pitkään kotiäiti kahdelle lapselleni, Carolinelle, 12, ja Solomonille, 10. Mieheni vastasi perheen elannosta, mutta hän kohteli minua huonosti, ja vuonna 2021 erosimme. Se oli hyvin vaikeaa aikaa.
Minulla ei ollut mitään. Ei huonekaluja, ei rahaa – ei mitään. Jouduin aloittamaan alusta. Kaiken, mitä näette tässä asunnossa, olen hankkinut itse.
Martha asuu lastensa Carolinen, 12, ja Solomonin, 10, kanssa yhden huoneen asunnossa. Kuva: Eija Wallenius
Asunnon katto ja seinät ovat peltiä, mutta seiniä koristavat kankaat. Solomon kurkistaa kadulta kotinsa suuaukolla. Kuva: Eija Wallenius
Toimeentulo jätteenkeräyksestä
Ryhdyin jätteiden kerääjäksi. Siitä on nyt kolmisen vuotta, kun aloitin. Hyvänä päivänä ansaitsen noin 3,50 euroa, mutta huonompana vain reilu kaksi euroa (300–500 kenian shillinkiä).
Parhaita päiviä ovat ne, joina rekka tuo uuden jätelastin. Rekkoja ei kuitenkaan tule joka päivä.
Työ on vaarallista. Kaatopaikalla saa helposti haavoja, ja isot traktorit voivat osua meihin. Seksuaaliväkivalta on yleistä, ja tappeluja syntyy suurten jätelastien saapuessa, kun vahvemmat tönivät heikompia sivuun.
Mukaan Naisten Pankin tukemaan työhön
Kun pääsin mukaan Naisten Pankin tukemaan hankkeeseen, sain ensimmäistä kertaa suojavarusteet: työhaalarin, kumisaappaat, hatun ja kumikäsineet. Ne tekevät työskentelystä turvallisempaa.
Olen oppinut valtavasti erilaisista koulutuksista! Esimerkiksi ensiapukoulutus oli todella hyvä. Sen ansiosta pystyin auttamaan naista, joka pyörtyi kaatopaikalla. Se tuntui hyvältä.
Tuloni parantuivat, kun opin tunnistamaan arvokkaampia materiaaleja. Olen myös oppinut säästämään ja suunnittelemaan varojen käyttöä sekä saanut tietoa kannattavan yritystoiminnan perustamisesta.
Pidin erityisesti henkisen hyvinvoinnin koulutuksesta. Opin erottamaan työn ja perhe-elämän toisistaan. Se on tarpeellista, jotta kaikki ei tunnu liian raskaalta.
Olen ylpeä siitä, että pystyn nyt huolehtimaan lapsistani itse. Tulojeni avulla he saavat koulutuksen.
Marthalle on tärkeintä, että hänen lapsensa voivat käydä koulua. Kuva: Patrick Meinhardt
Lapsilleen Martha on suurin turva ja toivo. Kuva: Patrick Meinhardt
Naisten ryhmän jäsenet tukevat toisiaan
Menin mukaan Naisten Pankin tukemaan naisten säästö- ja lainaryhmään, jonka nimi on Winners Self Help Group. Ryhmässämme on 17 naista, ja tapaamme joka perjantai. Ryhmä on perustettu vasta 2024, mutta siitä on tullut tärkeä.
Säästämme jokainen pienen summan rahaa yhteiseen pottiin ja jokainen meistä voi vuorollaan nostaa lainoja. Tuemme toisiamme erityisesti vaikeina aikoina. Jos joku ryhmästämme on sairas, jokainen antaa 50 shillinkiä hänen perheensä tukemiseksi.
Autamme myös perheväkivaltaa kokeneita naisia sekä sairastuneiden lasten vanhempia. Tällä hetkellä yksi lapsi on sairaalassa ja olemme kaikki huolissamme.
Martha on helpottunut, että hänen tulonsa ovat parantuneet ja hän on löytänyt naisten ryhmästä tukea. Kuva: Patrick Meinhardt
Naisissa näkyvä muutos
Olen huomannut, kuinka hankkeessa mukana olevat naiset ovat muuttuneet. Nyt kaikilla on jonkinlaiset tulot ja he voivat laittaa lapsensa kouluun. Aiemmin näin ei aina ollut.
Kun vertaan meitä niihin naisiin, jotka keräävät jätteitä, mutta eivät ole tässä Naisten Pankin hankkeessa mukana, huomaan eron. Heillä menee huonommin: tulot ovat pienemmät.
Minä keskityn nyt siihen, että lapseni saavat koulutuksen. Ala-asteen jälkeen koulumaksut kasvavat. Ja sen lisäksi he tarvitsevat koulupuvut ja kirjat.
Lapseni ovat kaikkeni. Haluan tarjota heille mahdollisuuksia, joita minulla itselläni ei ollut.
Kirjoittanut: Eija Wallenius
Sinua tarvitaan. Kaikki naiset eivät saa edes ensimmäistä mahdollisuutta työhön. Yksi mahdollisuus voi muuttaa kaiken.
