Naisten Pankin stipendin turvin koulua käyvä tyttö päätti jakaa oppimaansa nuoremmille

Tue tyttöjen koulutusta – hanki Stipendi tytölle  >>

Sunnuntaiaamuna kello 8.30 on Lberk Preyn alakoulun pihalla Kambodžassa jo täysi vilske käynnissä. Tänään ei ole koulupäivä, mutta siitä huolimatta koulun oppilaat sekä muutamia vanhempia on saapunut koulun pihaan.

Aamupäivän ohjelmasta vastaa joukko aktiivisia nuoria. Hauskojen pelien ja leikkien jälkeen pienet käsiparit suuntaavat koulun vesipisteille ja isompien johdolla opetellaan, kuinka kädet pestään huolellisesti saippualla.

Välipalan jälkeen keräännytään kuuntelemaan, kun muutama stipendin tuella opiskeleva nuori kertoo pienemmille, miten tärkeää opiskelu on. Nuoret ovat valmistelleet myös näytelmän, jonka päähenkilö on köyhän perheen tytär. Häntä kiusataan koulussa köyhyyden takia, ja hän on vähällä keskeyttää koulunkäynnin. Vaikka tarina onkin keksitty, se voisi olla kuin suoraan kopioitu monen paikallisen nuoren elämästä. Koulumaailma on täälläkin armoton.

Stipendin tuella opiskelevat nuoret kertovat pienemmille, miten tärkeää opiskelu on.

Tempauksen on ideoinut 18-vuotias Somnang Pin, joka asuu Naisten Pankin tukemassa tyttöjen talossa. Hän käy lukion viimeistä luokkaa ja on saanut tukea koulunkäyntiin kahdeksannelta luokalta lähtien. Somnang innostui hyväntekeväisyystapahtuman järjestämisestä, sillä hän tietää miltä tuntuu kasvaa köyhässä perheessä.

-Kaikilla lapsilla pitäisi olla mahdollisuus päästä kouluun. Köyhien perheiden lapset saattavat jättää tulematta kouluun, sillä heitä hävettää, ettei perheellä ole varaa ostaa koulutarvikkeita. Siitä tulee paha mieli, Somnang toteaa.

Hän päätti kerätä kasaan porukan, jonka kanssa järjestää tempaus yhdessä. Aluksi hänen ystävänsä eivät innostuneet ideasta, mutta ”olen hyvä vakuuttamaan ihmisiä liittymään mukaan,” Somnang kertoo ja virnistää.

Kavereiden lisäksi Somnangin piti vakuuttaa paikallishallinto ja hakea lupa varainkeruutapahtuman järjestämiseen. Se ei ollut vaalien alla helppoa, mutta lopulta kaikki onnistui.

Määrätietoisella nuorella naisella on jo selvät suunnitelmat tulevaisuutta varten: hän haluaa opiskella hotelli- ja turismialaa Thaimaassa tai muualla ulkomailla.

Kuulostaa kenen tahansa nuoren naisen unelmilta. Ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys, että Somnang olisi saanut edes käydä peruskoulun loppuun. Ennen stipendiaattien taloon muuttamista hän asui isoäitinsä kanssa. Naapurimaakunnassa rakennuksilla työskentelevillä vanhemmilla ei ollut varaa lähettää kaikkia perheen lapsia kouluun. Ilman stipendiä Somnang olisi joutunut jäämään kotiin hoitamaan pikkuveljeään.

-Pidän koulunkäynnistä todella paljon ja stipendi motivoi minua opiskelemaan vieläkin ahkerammin, Somnang iloitsee.

Somnang innostui hyväntekeväisyystapahtuman järjestämisestä, sillä hän tietää miltä tuntuu kasvaa köyhässä perheessä.

Aamupäivän kohokohta lähenee ja pienet koululaiset asettuvat hämmentävän rauhallisina suoriin jonoihin. Koulupolun alussa oleville pienille oppilaille jaetaan rapisevissa pusseissa vihkoja ja kyniä. Oman vuoron koittaessa jokaisen kämmenet nousevat sujuvasti rinnan korkeudelle kiitoksen merkiksi. Osa on onnesta hämmentyneitä, toiset etsiytyvät kavereiden kanssa tutkimaan huolellisesti paketin sisältöä.

-Olen todella iloinen, että tapahtuma onnistui niin hyvin. Parasta on nähdä hymy pienten koululaisten kasvoilla, mutta myös huomata kuinka hieno yhteishenki vapaaehtoisten ryhmälle on muodostunut, Somnang iloitsee.

Kun aamun hulinat alakoululla on saatu päätökseen, kerääntyvät nuoret yhteen kylässä asuvan perheen pihalle laittamaan ruokaa.

-On hienoa nähdä vanhemmat oppilaat tukemassa ja inspiroimassa nuorempia. Koulutarviketempaus tulee todella tarpeeseen ja vie taakkaa pois vanhemmilta, iloitsee paikallisen yläkoulun rehtori Khmerin Mak, joka on ollut nuorten tukena tempauksen järjestämisessä. Hänen kasvoiltaan paistaa ylpeys, kun keskustelemme nuorten tekemisistä.

Ruokailun jälkeen Somnang kiittää kaikkia onnistuneesta tempauksesta. Yhdessä päätetään, että tämä ei jää viimeiseksi.

Parasta on nähdä hymy pienten koululaisten kasvoilla, mutta myös huomata kuinka hieno yhteishenki vapaaehtoisten ryhmälle on muodostunut, Somnang iloitsee.

Teksti ja kuvat: Päivi Korpela