Tarinat lukujen takana

Flor Requejo Sanchez poikansa ja lainarahoilla ostamansa sian kanssa. Flor kertoi, että hankkeen avulla lainaryhmäläiset pystyivät näyttämään, että myös naiset pystyvät käyttämään rahaa ja olemaan vastuullisia. Flor ei liity blogissa mainittuun naiseen.

Kehitysyhteistyö Peruun on vähentynyt huomattavasti viime vuosina. Maan järjestökentällä tapahtuu muutoksia, kun monet pitkään maassa työtä tehneet järjestöt jättävät Perun ja keskittävät apuaan kriisialueille tai muihin vielä köyhempiin maihin.

Tämä ei tarkoita, ettei Perussa enää olisi ongelmia. Esimerkiksi Cajamarcan alueella, jossa Kirkon Ulkomaanavulla ja Naisten Pankilla oli naisten toimeentuloa parantava pienlainahanke, yhä muun muassa 32 % lapsista kärsii aliravitsemuksesta ja yli 50 % anemiasta (Plan 2015) ja monella ei ole pääsyä juomakelpoiseen veteen.

Suomessa kehitysapua vähennetään radikaalisti ja toisinaan kuulee mainintoja siitä, kuinka meillä on omiakin köyhiä, joita pitäisi auttaa ennen kuin autetaan muita. Suomen köyhiä ei pidä väheksyä missään tilanteessa, eikä halu auttaa muita sulje pois omien kansalaisten auttamista. Mutta köyhyys, josta puhumme täällä Perussa ja Suomessa on erilaista. Suomen köyhät elävät harvoin aliravittuina ja ilman juomakelpoista vettä, niin kuin esimerkiksi Perussa yhä tapahtuu. Silti voi olla perusteltua kohdentaa apua Perun sijaan maihin, joilla on vielä vähemmän edellytyksiä pitää huolta kansalaisistaan.

Kehitysavussa tapahtuu muitakin muutoksia. Kokoajan kasvava tarve näyttää tuloksia näkyy muun muassa sellaisissa paljon käytetyissä termeissä kuin tulospohjainen lähestymistapa (Results based management, RBM). Näiden muuttuvien rahoittajavaatimusten ja tulospaineiden keskellä vaikuttaa siltä, että kehitysavussa siirrytään kokoajan isompiin ja mittavampiin, joskin lyhytkestoisempiin hankkeisiin. Vaarana on, että tämä kehitys vie kohti nopeasti saavutettavia, mutta pinnallisia muutoksia.

Sosiaalinen muutos ei kuitenkaan tapahdu hetkessä. Varsinkin pysyviin muutoksiin tarvitaan aikaa ja monet kestävät tulokset kehitysyhteistyössäkin näkyvät vasta kymmenien vuosien päästä. Joskus hankkeen tai koulutuksen tulos on pelkkä siemen, joka on istutettu ihmisen mieleen ja kun sopiva aika ja ympäristö kohtaavat, siemen tuottaa hedelmää.

Tapasin Perussa naisen, joka osallistui Naisten Pankin pienlainahankkeeseen. Hänen taloudellinen tilanteensa oli nyt, kolme vuotta hankkeen jälkeen, huonompi kuin ennen hanketta. Hänen poikansa sairastui vakavasti pian naisen lainaryhmään liittymisen jälkeen ja kaikki lainatut rahat menivät pojan lääkkeisiin ja sairauden takia nainen on velkaa myös sukulaisilleen ja ystävilleen.  Joka päivä nainen vie hevosella liikuntakyvyttömän poikansa kylän keskusaukiolle, josta poika pääsee kyydillä kouluun. Pojalle on tärkeää, että hän pystyy yhä osallistumaan normaalielämään ja käymään koulussa. Jos hankkeen tuloksia arvioi numeerisesti, tämän perheen tilanne laskee koko hankkeen keskiarvoa. Kuitenkin, vaikka lainaa ei käytetty hankkeen suunnittelemalla tavalla, oli se tälle perheelle elintärkeä. Joskus kehitysyhteistyöhankkeen merkittävin tulos yksittäiselle perheelle on toivon herääminen ihmisissä, joilla muuten ei ole mitään.

Minkä hintalapun sinä laittaisit heränneelle toivolle paremmasta huomisesta?

Vasta tarinat lukujen takana valaisevat sitä, onko syvällistä muutosta parempaan tapahtunut ja mitkä tekijät siihen ovat vaikuttaneet.

Teksti ja kuvat: Oona Timonen