Lasikatolla kerrottiin tarinoita ja musisoitiin

Nopealla aikataululla suunniteltu ja järjestetty Tarinoita ja Musiikkia lasikatolta –tapahtuma helmikuun alussa ylitti sekä järjestäjien että osallistujien odotukset. Balderin salissa järjestetty ilta sisälsi kolme mieleenpainuvaa tarinaa lasikaton rikkomisesta, hyvää musiikkia ja iloisia kohtaamisia.

Lasikatto-illan olivat ideoineet yhdessä Naisten Pankin ohjausryhmän puheenjohtaja Reetta Meriläinen ja kapellimestari Satu Simola. Yhteinen tavoite oli järjestää tapahtuma, jossa olisi tarinoita ja musiikkia limittäin ja jonka aikana puhuttaisiin naisista, kerrottaisiin voimaannuttavia ja rohkaisevia tarinoita, nautittaisiin yhdessäolosta.

Illan ensimmäinen puhuja, Suomen evankelisen kirkon paksun lasikaton rikkonut piispa Irja Askola aloitti esityksensä omalla runollaan, jonka sanoma kosketti ja antoi ajattelemisen aihetta. Runossa käytiin ihmisen oman elämän kellarissa, availtiin hillopurkkeja ja mietittiin tekemisiä ja tekemättä jättämisiä.

Askola kertoi itsellään olevan kuusi näkökulmaa omaan elämään.

– Olen oppinut, että vaje voi olla myös voimavara. Itse olen oppinut kääntämään oman lapsuuteni trauman voimavaraksi. Olen myös oppinut että heikon tai olemattoman kotipiirin voi korvata hyvä ulkopiiri. Minulle tärkeä sisäpiiri löytyi seurakunnasta.

Askola muistutti myös, että häpeä voi kääntyä vahvuudeksi. Hän kertoi opiskeluaikojensa alussa hävenneensä omaa vaatimatonta perhetaustaansa, mutta loppujen lopuksi siitä tulikin vahvuus, taito kuunnella muita ihmisiä.

– Tärkeää on ollut myös luottamus. Minulla oli eteenpäin kannustava äiti, ja hänen ansiostaan huomasin, että elämä voi olla toisenlainen kuin se, mihin taustasi sinut määräisi.

Rohkeutta on ollut mennä eteenpäin ympäristön epäilyksistä huolimatta. Kun Askolalta kysyttiin, eikö häntä pelota astua edeltäjänsä piispa Huovisen suuriin saappaisiin hän vastasi: en laita jalkaani hänen saappaitaan, vaan omat korkokenkäni.

– Tärkeää on myös löytää oma ilmaisutapa, joka antaa voimia ja iloa elämään. Minulle se on ollut runot, jollekin muulle se ovi olla musiikki tai vaikka juoksulenkit.

Svenska Handelshögskolanin professori, pitkän uran yrityselämässä tehnyt ja useammankin lasikaton puhkaissut Anne Brunila aloitti puheenvuoronsa toteamalla, miten yleisiä ovat stereotypiat, joihin elämässään menestyneet ihmiset helposti lokeroidaan.

– Monesti luullaan, että menestyksen takana on määrätietoista pyrkimistä. Minun kohdallani se on ollut enemmänkin sattumaa ja tuuria, kertoi Brunila.

Brunila kertoi olevansa avoin uusille asioille, mikä näkyy myös hänen kiinnostuksen kohteissaan. Opiskellessaan Helsingin kauppakorkeakoulussa kansantaloustiedettä hän perehtyi samanaikaisesti suurien filosofien teksteihin ja maailman uskontoihin. Elämästä tuli laveaa.

– Kulttuuri on auttanut minua ymmärtämään elämän koko kirjon. Sitä kautta olen saanut uusia näkökulmia asioihin ja oppinut sen, ettei ole olemassa vain yhtä totuutta.

Ahkerasta lukemisesta on ollut hyötyä myös käytännön bisneksen teossa. Venäläisten klassikoiden lukeminen ja sitä kautta venäläiseen kansanluonteeseen perehtyminen helpotti venäläisten kauppakumppaneiden kanssa käytyjä neuvotteluja.
Brunila ei ole kokenut lasikattojen estäneen uraansa ja tytöttelynkin hän on kuitannut huumorilla.

– Ratkaisevaa urallani ovat olleet hyvät esimiehet, konkreettisesti pituuteni, jonka avulla erotun joukosta, avoimuus ja vanhemmiten myös rohkeus. Olen oppinut kasvamaan pois epäonnistumisen pelosta. Mokat ovat olleet parasta koulutusta, ja olen myös oppinut nauramaan itselleni.

Oopperalaulaja, maailmalla uransa tehnyt mezzosopraano Monica Groop aloitti oman tarinansa esittämällä oopperamusiikin vahvan naisen Carmenin kuuluisan ja rakastetun Habanera-aarian.

Sörnäisistä maailmalle ponnistanut Groop kertoi laulun kuuluneen hänen elämäänsä alusta pitäen. Äiti Astrid Riska oli Kallion kirkon kanttori, Suomen ensimmäinen naiskanttori, ja Jubilate-kuoron pitkäaikainen johtaja ja isä foniatri, puheäänen erikoislääkäri.

– Harrastimme kaikki musiikkia, ja kotona soi musiikki aamusta iltaan. Kuuluin jo pienestä pitäen kuoroon, ja sieltä opin eri laulutyylit, erilaisia kieliä sekä nuotinlukutaidon.

Ammatinvalinta ei silti ollut itsestäänselvyys. Foniatri-isän tyttärenä Monica tiesi, miten haavoittuva elementti ääni on. Lopulta kuitenkin musiikki voitti ja pikkuhiljaa ura urkeni, ensin kotimaassa ja myöhemmin ulkomailla.

– Uran ruuhkavuodet alkoivat vuonna 1990, kun olimme muuttaneet miehen työn vuoksi Englantiin ja tein sopimuksen kansainvälisen agentuurifirman kanssa. Kiersin laulamassa eri puolella Eurooppaa ja Amerikan mantereella.

Brunilan tavoin Monica toteaa, ettei hän ole määrätietoisesti pyrkinyt kansainväliselle uralle. Siihen on johtanut halu tehdä parhaansa ja periksiantamattomuus.

– On ollut etuoikeus, saada tehdä työtä, josta aidosti nauttii, vaikka väliin on mahtunut paljon unettomia öitä, lentokentillä istumista ja partituurien opettelua. Voimavarani on ollut perhe, joka on odottanut minua kotona. Puhelinsoitto konsertin jälkeen kotiin on ollut tärkeä, ilman sitä työ olisi paljon raskaampaa.

Menestyksekkäästä urasta ei ole helppo luopua eikä Monica Groop ole lopettanut laulamista.

– Nyt on kuitenkin nuorten laulajien vuoro löytää oma tiensä huipulle.

Kolmen upean naisen jälkeen saliin tulivat mukaan kehitysmaan naiset sanansaattajanaan Reetta Meriläinen. Yleisö kuuli, miten kymmenen suomalaista naista matkasi yhdeksän vuotta sitten Liberiaan Kirkon Ulkomaanavun aloitteesta ja miten siitä matkasta syntyi Naisten Pankki. Tämän vuoden alkuun mennessä Naisten Pankki on kerännyt jo yli 9 miljoonaa euroa kehitysmaan naisten toimeentulon tukemiseksi ja tämä tarina jatkuu yhä.

Tarinoiden lomaan laulettiin yhdessä esiintyjien valitsemien tuttuja lauluja nautittiin Pohjalaisten Osakuntien Laulajien ja Soidaan! –kamariorkesterin musisoinnista.

Tiina Toivakka Kuva Jenna Toivakka-Penttilä