Kuulumisia Savitaipaleelta: pienikin voi ponnistaa

Olemme yhdessä enemmän. Riittää, kun teemme osamme. Savitaipaleen paikallisryhmän Leena Saramies kertoo Naisten Pankin paikallisryhmän toiminnasta.

Kun Naisten Pankki syntyi vuonna 2007, lehdissä näkyi minunkin huomioni herättäneitä värikkäitä mainoksia, joissa esiteltiin Naisten Pankkia. Siemen tuli kylvetyksi. Joitakin vuosia myöhemmin sain tyttäreltäni lahjaksi Liberian presidentistä Ellen Johnson Sirleafista kertovan kirjan.

Näin jo aiemmin kylvetty siemen sai lisää vettä ja ravinteita.

Iloitaan pienten alkujen päivästä

Vuonna 2016 aika oli kypsä. Ystäväni Pekka tarvitsi Naisten Pankin vapaaehtoistyöhön apua lähikaupungissa, ja minä puolestani sain toisen ystäväni Iiriksen samaan matkaan. Sanotaankin, että tärkein ei ole se ideoija ja aloittaja, vaan se toinen, joka lähtee mukaan.

Verkostoiduimme jo toimivan piirin kanssa ja saimme vähitellen rohkeutta aloittaa jotain omallakin paikkakunnalla. Mitä voisimme tehdä kahdestaan pienellä paikkakunnalla?

Oli aloitettava pienistä unelmista ja pienistä puroista. Ihan ensimmäisiä emme olleet, sillä toimintaa oli ollut muiden toimesta heti Naisten Pankin alkuaikoina. Toimijajoukko oli kuitenkin hajaantunut.

Syö Naiselle Ammatti

Päätimme kutsua rohkeasti ystäviämme ja tuttaviamme kotiin aterialle. 2017 elokuussa tarjoilimme ensimmäinen pyhiinvaelluksen innoittaman Peregrino-menun. Mutta miten kerätä varoja naisten tukemiseen?
Päädyimme siihen, että meidän panoksemme olisi elintarvikkeet juomineen sekä tehty työ. Vieraat voisivat antaa haluamansa lahjoituksen suoraan Naisten Pankin tilille. Luultavasti kaikki maksoivat, kukin kukkaronsa mukaan. Tästä tulikin sitten tapa!

Pidensimme pöydän ja ryhdyimme tutkimaan keittokirjoja. Valitsimme aina jonkin aiheen keskustelun pohjaksi, jotta keskenään ehkä jonkin verran vieraatkin voisivat täysipainoisesti osallistua. Totisesti meillä oli hauskaa, varmuudella ainakin keittiössä ja palautteesta päätellen myös illallisilla.

Lukupiiri syntyy

Kun me kaksi olimme jo vuoden pari käyneet lappeenrantalaisten lukupiirissä, kypsyi ajatus omasta lukupiiristä. Saimme lukupiirimme heti osaksi kirjaston ohjelmatarjontaa. Kahdesta aktiivista oli tässä vaiheessa tullut jo kolme, kun Rauni tuli mukaan ja kunkin tuttavista löytyi vielä lisäjoukkoa.

Koronan vuoksi alku oli hankala. Välillä kokoonnuttiin piiriläisen kuistilla, kerran kesäteatterin katsomossa ja kerran etänäkin. Emme silti luovuttaneet, sillä piiri näytti tulevan monelle hyvin tärkeäksi kohtaamispaikaksi.

Nyt olemme taas päässeet kirjastoon ja näin olemme kaikille kiinnostuneille avoin piiri. Kokoontumisaika ja aihe on näkyvissä kirjaston ilmoitustaululla. WhatsAppissa on oma ryhmä lukupiirille.

Lukupiiri kehittyy

Kokoontuminen erilaisten ihmisten kanssa kirjallisuuden äärelle on ollut mielenkiintoista. Syntyy erilaisia näkökulmia, ja näin kirja voi avautua aivan uudessa, erilaisessa valossa.

Olemme kokeneet yhteisöllisyyttä paitsi keskenämme myös niiden naisten kanssa, joita Naisten Pankki on voinut meidän pienellä lahjoituksella tukea parempaan toimeentuloon.

Jaamme ”työvuorot” siten, että kukin piiriläinen vuorollaan kertoo jotain kirjailijasta ja tarvittaessa myös kirjan sisällöstä, jos kaikki eivät ole ehtineet kirjaa lukea. Usein alustaja myös huolehtii siitä, että kaikki pääsevät keskusteluun mukaan.

Kirjailijan esittely on mielenkiintoinen osa lukukokemusta, ja uusia kiinnostavia tuttavuuksia on löytynyt niin kotimaasta kuin ulkomailtakin. Olemme nauttineet kauniista suomalaisesta kerronnasta ja ihmetelleet taidokkaita käännöksiä.

Pari tähtihetkeäkin olemme saaneet kokea. Paikallinen historioitsija Pentti Pylkkö kertoi omista teoksistaan ja kustantaja (Kustannus Huippu), kääntäjä Anne Kilpi puolestaan omasta työstään, kääntämisen ja kustantamisen iloista ja haasteista. Nämä tilaisuudet tulivat mahdollisiksi, kun kaikkien piiriläisten verkostot otettiin käyttöön: Pentti Pylkkö on paikkakunnallamme jo kuuluisuus ja Anne puolestaan on yhden piiriläisen entinen oppilas.

Korona-aikanakin olemme mielikuvissamme saaneet matkustella kirjojen kautta eri maissa ja maanosissa. Samalla olemme tutustuneet ihmiselämän kirjoon nykyisessä ja menneessä ajassa, mikä on lisännyt ymmärrystä, suvaitsevuutta ja kiitollisuutta.

Tällä hetkellä lukupiirissä osallistujia on kymmenkunta. Tarvittaessa mukana voi olla hybridinä.

Verkostoituminen – Kävele Naiselle Ammatti

Ensimmäinen Kävele naiselle ammatti -tapahtuma toteutettiin kolmen naisen retkenä. Hauskaa oli silloinkin. Seuraavalla kerralla mukana ollut liikunnanohjaaja Arja Pylkkö kutsui mukaan Savitaipaleen Liikuntaseuran naisvoimistelijoita. Kävelijöitä oli jo toistakymmentä.

Kertaalleen on järjestetty sieniretki Etelä-Karjalan Sieniseuran kanssa. Puheenjohtaja Virpi Laamanen oli loistava sienten tuntija. Sateesta ja huonosta sienivuodesta huolimatta retki oli monen mielestä tosi antoisa. Muutama ropo tästäkin tuli Naisten Pankille.

Pienellä paikkakunnalla verkostoituminen on mutkatonta. Ihmiset tuntuvat lähtevän mielellään yhteiseen tekemiseen, jolla on muillekin merkitystä.

Mitä tulevaisuudessa?

Mitähän voitaisiin tehdä oikeilla siemenillä? Basilikaa, korianteria? Entä jos jaettaisiin keväisen mullanvaihdon yhteydessä viherkasveja ja myytäisiin niitä kevättorilla? Löytyisikö kumppaneita? Tässä olisi jotain, mikä tuo meidät lähemmäs niitä naisia, joille apumme kohdistuu. Ideoita syntyy, ideoita kuolee. Vasta kokeiltuamme tiedämme, mikä toimii.

”Jokainen hyvä teko on kuin lampeen heitetty kivi – se lähettää väreet ympärilleen metrien päähän joka suuntaan” (Rutger Bregman: Hyvän historia).

Teksti: Leena Saramies