Naisten Pankin keväinen tervehdys Hämeenlinnasta

Hämeenlinnan Naisten Pankin aluesolu täytti huhtikuun alussa kaksi vuotta. Saimme vuodenvaihteessa kunniakirjan hyvästä tuloksesta: keräämämme varat olivat loistavasti kasvaneet ja lahjoitettu summa on merkittävä suhteessa kaupungin kokoon. Kiitos siitä – ja saimme taas hyvän aiheen kertoa lehdistölle Naisten Pankista ja toiminnastamme.

Olin itse joskus ajatellut, että Naisten Pankki on sellaista toimintaa, jossa voisin olla mukana. Reilut kaksi vuotta sitten Hämeenlinnaan perustettiin Naisten ekumeeninen yhteisö ja Naisten Pankin aluesolu lähti liikkeelle tuon yhteisön aloitteesta. Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että me aluesolun perustajajäsenet kuulumme paitsi luterilaiseen kirkkoon, myös ortodoksikirkkoon, katoliseen kirkkoon ja helluntaiseurakuntaan.

On ollut helppo kutsua ihmisiä mukaan toimintaan. Voi olla, että olen itsekin sitoutumiskammoinen. En halua liittyä mihinkään sellaiseen, joka velvoittaisi minua tekemään työtä yhä enemmän tai tekemään jotain sellaista, mikä ei minua kiinnosta. Naisten Pankissa viehättää toiminnan vapaus.

Yritän itse muistuttaa sekä itselleni että toisille, että tämä on vapaaehtoistyötä. Ei ole pakko. Jos ei ehdi, jaksa tai halua, ei tarvitse tehdä mitään – tietysti yhteisessä toiminnassa tehdyt sitoumukset pitää hoitaa. Mutta Hämeenlinnan kirkon kellotornissa on ravintolapäivänä wanhanajan kahvisalonki, jos löytyy ihminen, joka ottaa vastuulleen tuon kahvilan pyörittämisen, siis kahvimamselli. Jos ei löydy, kahvisalonkia ei ole. Toukokuun ravintolapäivänä muuten on. Luvassa on pianomusiikkia, vanhan ajan tarjoilijattaret, ystävällistä palvelua sekä herkullisia leivonnaisia kauniissa ja erilaisessa miljöössä. Osallistumme myyjäisiin, jos meillä on jotain myytävää. Jos ei ole, emme osallistu. Toistaiseksi askartelijat ovat olleet kaikkein ahkerimpia, monissa tapahtumissa on askartelijoiden myyntipöytä ja olemme olleet esimerkiksi Hämeen linnassa sekä Tuomaan markkinoilla että Pääsiäismarkkinoilla.

Olin käynyt kertomassa Naisten Pankin toiminnasta eräässä paikallisessa naisyhdistyksessä. Tuon illan jälkeen sain viestin naisilta, he kiittivät esityksestä ja olivat yhdessä todenneet, että Naisten Pankin toiminnassa on paljon sellaista, joka haastaa perinteiset naisjärjestöt pohtimaan omaa toimintaansa. Erityisen olennaisena pidettiin sitä, että Naisten Pankin toimintaan voi sitoutua löyhästi tai kiinteästi – jokainen oman aikataulunsa mukaan. Toiminnassa mukana olevia ei siis velvoiteta mihinkään. Sitoutumiseksi riittää se, että haluaa kuukausittaisen aluesolun tiedotteen. Ei ole mitään säännöllisiä kokouksia, joihin pitäisi osallistua.

Hämeenlinnan seudulla Naisten Pankki tunnetaan. Lehdet ja paikallisradio ovat erittäin kiitettävästi kertoneet tapahtumistamme ja Naisten Pankin toiminnasta. Pidänkin erittäin tärkeänä sitä, että tiedotusvälineille kerrotaan, mitä ollaan tekemässä ja mitä tapahtuu. Naisten Pankki kiinnostaa myös tiedotusvälineitä ja aihe on selkeästi sellainen, että siihen toimittajat mielellään tarttuvat. Naisten Pankin toiminta sekä kotimaassa että ulkomailla on sellaista, että siitä kehtaa kertoa. Opin sen, että tiedotusvälineitä kannattaa myös kiittää. Kiittämälläkin sitoutetaan: Tehän olette itse olleet tekemässä tätä hyvää tulosta!

Haasteeksi näen sen, millä tavalla Naisten Pankki voisi toimia yhteistyössä yritysmaailman kanssa. Pieniä rahoja voidaan kyllä kerätä, mutta kuinka kerätään Naisten Pankille myös suurempia summia? Toimintaan mukaan löytyy leipojia ja askartelijoita, mutta myös silloin, kun etsitään henkilöä, joka ottaa vastuun isomman tapahtuman järjestämisestä, on haaste selkeästi suurempi. Mutta innostuneita ihmisiä vaan ilmaantuu. Juuri tänään Ilona kertoi, että Vanajaveden Opiston opiskelijaryhmä järjestäisi mielellään kevätkonserttinsa Naisten Pankin hyväksi, jos vain joukoistamme löytyy väliaikatarjoilun järjestäjiä – he mielellään myisivät ohjelmia Naisten Pankin hyväksi. Ja Eila juuri viestitti, että Lions Club Aulanko suunnittelee syksyn muotitapahtumaa ja pyytää Naisten Pankkia mukaan yhteistyöhön. Viestissään Eila jo kertoi, että hän itse kyllä mielellään osallistuu. Viime sunnuntaina Rauno oli myymässä kirkonmäellä itse tekemiään linnunpönttöjä Naisten Pankin hyväksi. Rauno onkin ollut miehistä ahkerin, hän tekee milloin mitäkin Naisten Pankin hyväksi.

Juuri nyt olen itse kokeilemassa, millä tavalla Kirkon ulkomaanavun Omakampanja voisi toimia. Mielestäni Omakampanja on aivan loistava idea! Perustin kampanjan ”Leivon naisille ammatteja” ja olen siis leiponut hedelmä- ja mustaherukkahyytelökakkuja Naisten Pankin hyväksi. Järjestelmä toimii, en vielä ole tavoitteessani, mutta toukokuuhan on kakkusesonkia, joten olen luottavainen!

Olemme perustaneet yhdistyksen ja se on nyt rekisteröity. Se aiheuttaa töitä, mutta ei ylivoimaisia eikä kaikille toiminnassa mukana oleville. Ajattelen, että yhdistyksen perustaminen ei saa kahlita vapauden ajatusta.

Vapaaehtoistyössä on tärkeää paitsi viestintä – meillä on kuukausittainen sähköpostitiedote – myös se, että ihmiset voivat itse valita mitä tekevät. Pidän olennaisena myös sitä, että kannustetaan ja rohkaistaan. Mitä kaikkea me ihmiset saammekaan aikaan kun joku rohkaisee, kiittää, kannustaa, kysyy ja luottaa osaamiseen. Kiittämisessä tärkeä on myös pieni yksityiskohta: Ritva on taiteilija ja hän on tehnyt kiitoskortteja. Meillä on siis omia kiitoskortteja, joita lähettelemme yhteistyökumppaneillemme. Kiitos ei koskaan ole vähäinen asia!

Hämeenlinna siis kiittää ja jatkaa työtä. Kahvisalongin ja kevätkonsertin jälkeen on jo perinteeksi muodostunut toukokuinen ideasauna ja nyyttikestit saunan jälkeen!

Päivi Aikasalo

– olen ollut aluesolun ohjausryhmän yhteyshenkilö koko ajan Hämeenlinnassa. Toimenkuvani on pitää langat käsissä, tietää missä mennään, huolehtia siitä, että tapahtumilla on tekijänsä ja kuukausitiedotteessa on oikeat tiedot, ohjausryhmä toisinaan kokoontuu ja kaikki ovat kartalla! Ja hyvällä mielellä mukana!