Naisyrittäjä investoi perheen hyvinvointiin

Kotipelto on naisen yleisin työmaa

Maatalous on yhä kehitysmaiden naisten yleisin työmaa. Päätehtävänä on tuottaa perheen tarvitsema ruoka. Ylijäämän naiset myyvät lähimarkkinoilla ja hankkivat näin varoja ostoelintarvikkeisiin, lääkkeisiin ja lasten tarpeisiin. Siinä sivussa nainen hoitaa kodin muut työt.

Kun maaseudun nainen aloittaa yritystoiminnan, se liittyy usein maatalouteen tai lähiyhteisössä tarvittaviin palveluihin. Pienimuotoinen pellon antimien jatkojalostus, kuten leipomo, jauhomylly tai torimyynnin kehittyminen kauppaliikkeeksi, ovat tyypillisiä ensiyrityksiä. Samoin kädentaidoista kuten tekstiileistä voi syntyä pientä liiketoimintaa.

Tyypillistä on, että yritys syntyy kodin piiriin, ei vaadi suuria investointeja ja perustuu perinteisiin taitoihin, joille kuitenkin on kysyntää lähipiirissä. Perheelle tuo taloudellista turvaa se, että tuloa saadaan useammasta eri lähteestä.

Perinteiset naisalat – erilaiset hoito- ja hoivatyöt ja teollisuuden yksinkertaiset tuotanto- ja kokoonpanotehtävät – eivät anna hyvää osaamispohjaa yrittäjyydelle. Palkkaus ja työehdot ovat usein heikot, ja itse työllä on alhainen arvostus. Aliarvostukseen vaikuttaa myös matala koulutustaso, mistä syystä naiset eivät tunne oikeuksiaan eivätkä pysty pitämään puoliaan työelämässä tai yrittäjinä.

Palestiinalaiskylän naisyhdistys pyörittää kanttiinia neljässä koulussa ja työllistää neljä naista. Muutama muu saa lisäansiota valmistamalla kotikeittiöissään erilaisia välipaloja ja leivonnaisia kanttiineissa myytäväksi. Seudulla käynnistyneestä timjaminviljelyhankkeesta odotetaan lisätuloja; yrttikuivuri on jo hankittu. Vahvasti miesvaltaisissa yhteisöissä naisten yhteisyritykset ja erilaiset kollektiivit ovat turvallinen tapa haastaa vallitsevia perinteitä.

Yrityksiä perustetaan – haasteista huolimatta

Tutkimusten mukaan kehitysmaissa naiset perustavat tätä nykyä enemmän uusia yrityksiä kuin miehet. Suurin osa naisten yrityksistä on rekisteröimättömiä mikro- ja pienyrityksiä, jotka työllistävät yrittäjän lisäksi ehkä pari ihmistä ja heidätkin usein perhepiiristä. Useimmiten naisten yritykset on perustettu selviytymisen takia ilman kasvutavoitteita. Perheen talouden tasapainottamisessa ne ovat kuitenkin ensiarvoisen tärkeitä. Naisyrittäjät tutkitusti välttävät riskejä: on turvallisempaa toimia perinteisillä aloilla, pysyä pienenä ja ansaita varmaa tuloa.

Osalla naisyrittäjistä on silti halua kasvattaa yritystä. Yksi suurista hidasteista on rahoituksen puute. Pienlainat riittävät pienimuotoisen yrityksen käynnistämiseen, mutta eivät kata investointeja. Pankkilainoja on vaikea saada ilman vakuuksia. Naiset turvautuvatkin miehiä useammin säästöihinsä tai lainaavat tarvittavat rahat lähipiiristä.

Perhe- ja perintölainsäädäntö säätelee naisten omistusoikeutta, mikä on yrittäjyydessä kriittinen tekijä. Ei ole selviö, että nainen pääsee osalliseksi omaisuudesta, jota hän on itse ollut kartuttamassa. Naisten nimissä on yhä alle prosentti maailman kiinteästä omaisuudesta kuten maasta, kiinteistöistä, tuotantolaitoksista – ja kodeista.

On tärkeää huolehtia siitä, että myös miehet, lähiyhteisöt ja koko yhteiskunta lainsäätäjiä myöten antavat tukensa naisyrittäjyydelle. Tämä vaatii aikaa ja tietoista asennemuokkausta, johon erilaiset kansalliset ja kansainväliset järjestöt kuten Kirkon Ulkomaanapu osallistuvat naisyrittäjien rinnalla.

Voimavarat käyttöön

Naisten paraneva koulutustaso, osallistuminen työelämään ja yrittäjyys mahdollistavat sen, että yhteiskunnan koko potentiaali on käytössä kehityksen hyväksi. Naisyrittäjät tutkitusti investoivat yhteisöön: nainen sijoittaa yrityksestä saamansa tulot perheen hyvinvointiin, koulutukseen, ravintoon ja terveyteen. Sillä on suoria yhteiskunnallisia vaikutuksia.

Taloudellisesti aktiiviset ja itsenäiset naiset avaavat uusia mahdollisuuksia tuleville sukupolville – niin
tytöille kuin pojillekin – myös omien valintojensa ja esimerkkinsä kautta.

Kongolainen Grace kouluttautui ompelijaksi, mutta se ei antanut elantoa. Kun entinen opinahjo julisti liikeideakilpailun, jonka palkintona oli edullinen yrityslaina, Grace lähti mukaan. Nyt hänellä on parturiliike kotikaupunkinsa keskustassa. Siitä on tullut nuorten miesten keidas, jossa leikataan trendihiukset, ladataan puhelimet ja juodaan Coca Colaa musiikkivideoiden tahtiin. Vuosi startin jälkeen Gracen 800 euron laina on maksettu, hän työllistää neljä nuorukaista ja miettii jo parempaa liikepaikkaa. Oma sissimenneisyys vaikutti liikeidean valintaan. ”Ainakin muutama poika pysyy poissa pahanteosta”, hän toteaa.

Naisen panos perheen talouteen antaa hänelle enemmän päätösvaltaa perheen sisällä. Yrittäjyys ja sen mukanaan tuoma osaaminen, arvostus ja kodin ulkopuoliset verkostot avaavat taloudellisia ja yhteiskunnallisia vaikutusmahdollisuuksia. Tiedetään myös, että naisten lisääntyvällä koulutuksella ja taloudellisella aktiivisuudella on suora vaikutus perheen lapsilukuun.

Vaikka 2000-luvulla naisten asema on kohentunut, maailma ei ole valmis. Tasa-arvoon pitää jatkuvasti panostaa. Siitä hyötyy perhe, yhteisö ja koko yhteiskunta – niin naiset kuin miehetkin.

Teksti: Ulla Sarasalmi
Kuvitus: Riikka Haro

Kirjoittaja on toimeentuloasiantuntija Kirkon Ulkomaanavussa.

Juttu on julkaistu ensin Tekoja-lehdessä 2/2016.