Baklavalla lisätuloja perheelle
Sela Imeri joutui lähtemään kotikylästään sotaa pakoon 1990-luvun lopulla, mutta kun hän vuosia myöhemmin palasi, oli jotain sentään säilynyt.
− Perinteinen päärynähillo oli pysynyt hyvänä kellarissa, vaikka purkittamisesta oli kulunut viisi vuotta, voitko uskoa, Imeri kertoo ja virnistää päälle. Perinteiseen reseptiin ei tule säilöntäaineita. Luonnon omat antimet ovat parhaita, hän sanoo.
Imeri oppi päärynähillon tekemisen äidiltään, mutta leipurin työhön hän tutustui Naisten Pankin tuella. Paikallinen yhteistyöjärjestö Mundesia järjesti leivontakurssin kylän naisille ja auttoi Imeriä hankkimaan leivontauunin. Nyt hän paistaa leivonnaisia ja täytekakkuja ja myy niitä torilla ja tilauksesta.
Lisätuloja kertyy 2 000 euroa vuodessa, reilut 160 euroa kuussa. Se on iso apu perheelle, sillä Mundesian mukaan perheet voivat saada paikallista toimeentulotukea vain reilut 40 euroa kuussa. Nyt Imeri haaveilee leipomon laajentamisesta tai vaikka omasta ravintolasta.
− Toivon, että kaikki naiset voisivat olla itsenäisiä, käydä koulut ja olla riippumattomia miehistään, hän sanoo.
Sodan jäljet näkyvät yhä
Naisten pärjääminen omillaan ei ole Kosovossa itsestäänselvyys. Kaupungissa voi elää sinkkuna, mutta maaseudulla jyräävät perinteiset arvot. Liian usein tytöt jättävät peruskoulun kesken ja avioituvat jopa alaikäisinä, kertoo Mundesian kenttäkoordinaattori Bardha Haxhiu.
Työttömyys on alueen suurin vitsaus. Kosovossa työttömiä on lähes puolet väestöstä ja pohjoisessa luvut ovat vielä hurjempia: siellä naisista 70 prosenttia on työtä vailla. Taloudellista kehitystä hidastaa poliittisen tilanteen jumiutuminen. Qabra-niminen kylä, jossa Imer asuu, sijaitsee Pohjois-Kosovossa, jonka serbiväestö ei tunnusta Kosovon hallitusta. Qabraan vievän tien varrella päivystää edelleen kaksi Naton johtaman rauhanturvaoperaation KFOR:n panssarivaunua. Kosovon sodassa serbit polttivat albaanikylän. Rauhanturvaajat vahtivat, ettei tilanne enää kärjistyisi.
Pitkäaikainen työ tuottaa hedelmää
Paikallinen yhteistyöjärjestö Mundesia tekee työtä Pohjois-Kosovossa, josta moni avustusjärjestö on lähtenyt sodan jälkeen. Tuen tarve ei kuitenkaan ole kadonnut.
− Alussa ei ollut helppoa, eikä työ kylissä sitä ole edelleenkään, mutta olemme saavuttaneet paljon. Tärkeintä on jatkuvuus, koska luottamus syntyy siitä, sanoo Mundesian johtaja Hasime Tahiri.
Naisille järjestetään monenlaisia tieto- ja taitokursseja: terveysvalistusta ja rintasyöpäseulontoja, joihin moni ei muuten pääsisi lainkaan. Oikeusopintoja ja kirjanpidon perusteita, joiden avulla pienyrityksen voi panna pystyyn. Leivonta-, käsityö- ja kampaamokursseja, jotka antavat mahdollisuuden hankkia perustaidot ammatista. Pohjois-Kosovon kylissä naiset ovat innostuneita yhdessä tekemisestä ja tulevaisuudensuunnitelmista.
− Kaikki on muuttunut. Ennen istuimme kotona emmekä tienneet mistään mitään. Nyt meillä on vaikka mitä tekemistä, Zenije Ademi sanoo.
Kosovon naistyön hanke
Kumppani: 2002–2009 Luterilainen Maailman liitto, 2010– Mundesia-järjestö
Tavoite: naisten oikeuksien toteutuminen, naisten sosiaalisen ja taloudellisen aseman paraneminen, luottamus etnisten ryhmien välillä
Skroman kylän naistenryhmä kokoontuu peltikontissa, Zejnije Ademin, 18, leikkaa äitinsä hiuksia. Taidot hän on oppinut Naisten Pankin tukeman Mundesian kurssilla, kuva :Laura Puska
Alue: Pohjoinen Kosovo
Toimintatapa: naisryhmien verkosto (2012: 24 ryhmää, yli 400 naista), toimitaan yli etnisten rajojen
Komponentit: oikeudet, terveys, tulonhankinta: mm. mehiläistarhaus, ompelu, juustontuotanto, kampaajan työ, leivonta, ryhmänä toimiminen
Tulokset: kohentunut itsetunto ja aloitteellisuus parantunut tietoisuus omista oikeuksista , terveyskysymyksistä ja edellytyksistä tulonhankintaan
Tulevaisuus: painotusta yrittäjyyteen ja nuoriin